Halloween part 2: Clothes Swap

Täällä ei tyydytä yhtiin Halloween-pippaloihin. Tänään mentiin käymään Fashion Societyn Clothes Swapissa, jonne piti pukeutua, ylläriylläri, Halloween teeman mukaisesti. Ideana oli viedä omia vaatteita 'vaihtoon' - tilalle sai ottaa yhtä monta vaatekkappaletta kun on vienytkin. Mulla niitä ylimääräsii vaatteita ei oo päässy vielä keertymään, nii mentii sit muuten vaa kiertelemään ja kattelemaan.
Ja miks sitten pukeudin? No, tää mun budjetti ei veny mihinkään upeisiin naamiaisasuihin, niin päätin olla tuttu ja turvallinen nörtti. Selvisin siis vaan vähän reilulla punnalla........ Sisäinen hikari esiin vaan ja menoksi. Ei nyt ehkä se mielikuvituksellisin asu, mutta menihän tuo.

ps. En tiiä mikä salama muhun oon iskeny! Oon viimepäivinä yhtäkkii kotiutunu tänne, enkä oo ikävöiny kotiin juuri ollenkaa. Oon jopa miettiny, että jos ne kokeet tammikuussa menee ihan OK, miksen vois olla täällä samantien sitä neljää vuotta? Miks lähtisin siihen suomalaiseen yliopistohakurumbaan, ku mulla on paikka täällä? Ku todennäkösesti en pääsis ees ekayrittämällä sisään. Tää tunne on mulle ihan uus - mähän oikeesti viihdyn täällä!

Thrill the World 2012

Lauantaina meillä oli hyvä mahdollisuus osallistuu maailmanlaajuiseen Flahsmobiin. Joka vuosi ihmiset ympäri maailmaa tanssii samaan aikaan Micheal Jacksonin Thriller –koreografian zombeiksi pukeutuneena. Illalla kahdeksalta kokoonnuttiin keskustaan ostareiden väliin ja ruettiin zombeilemaan Michel Jacksonin tahtiin… Musiikki feidas jo heti alussa ja olin kuolla kylmyyteen, mutta ei ne silti estäny menoa! Flashmobin jälkeen suunnattiin parin baarin kautta kotiin. Mutta mulla oli varmaa hauskin ilta ulkona pitkää pitkää aikaan!

Nyt oiski sit paluu arkeen ja esseen kirjottamiseen... 

Muksaa loppulokakuuta ja huippuu alkavaa marraskuuta!!

ps. Toi video on viimevuodelta ja sisältä.... Joka ois kyllä kelvannu mullekki.

ppsssps. Mulla on huomenna psykan debate, enkä jaksa stressata siitä yhtään. Tästäkö se alamäki sit jo alko? :-D

Mini-Me

Löysin aika symppiksen kaverin tosta ulkoo tänä aamuna. Eli lumi suli yhtä nopeesti ku tuliki. Meissä kahdessa on muute selvästä jotain yhteistä...... Ku peiliin kattos! :-D

Voi ei, lunta!

Tänään tänne sato ensilumi, ja ulkona lämpötila on melken pakkasen puolella. Ihan ku ois Suomessa - huokaus. En kyllä kieltämättä ikävöiny tätä 'välitalvisyksyä' yhtään. Talvi tai syksy, jompi kumpi: ei lunta ja sadetta samaan aikaan, kiitos.

Mutta kuitenkin, oon vielä elossa tän aamusen esitelmän jäljiltä! Itseasiassa en H-hetkellä jännittäny edes niin paljoo ku olin alunperin kuvitellu. Mutta kun se oli ohi, olo oli kyllä niiiiin helpottunu. Nyt saan keskittyy rauhassa esseen kirjottamiseen ja väittelyn valmisteluun! Ja hei - melkei tasan 7 viikkoo Suomeen lähtöön! Siellä se joulu koko ajan lähenee.....

Rentouttavaa viikonloppua ja veretseisauttavaa Halloweenia!

Maailman onnellisin

Sulka rehellisyydestä,

sulka rohkeudesta,

sulka uskosta ja urheudesta,

sata sulkaa suuresta surusta,

tuhat onnen tuntehista,

sulka suurin sielun kipinästä.

Sulista kasvavat

suuret kantavat siivet,

tuuleen, tuleen, varjoon, valoon

- päivään huomiseen.

Kävin tänään noutamassa paketin, joka sai minut kyyneliin. Valkoinen joulutähti, rohkeuden enkeli, kaunis riipus, sulkaata, salmiakkia, Jenkkiä, siskon uusin koulukuva ja koskettava kirje. Äidin kirjoittaman kirjeen lopussa oli kaksi minulle erittäin rakasta, erikokoista tassunjälkeä. Tuon kirjeen sisältö antaa minulle voimaa joka aamu.

Voisinko onnellisempi olla. Tällä hetkellä en - minulla on niin rakastava perhe, että en voisi olla kiitollisempi. Tällä voimalla jaksan taas painaa vaikka läpi harmaan kiven - ja huomisen esitelmän....... Huiapua, toivottakaa onnea! Pusut.

Stressiä ja Vans-rakkautta

Heissanssaaa,
tällä viikolla on ollu monta rautaa tulessa: samaan aikaan pitäis valmistella esitelmää, väittelyä ja esseetä. Tää kysyy jo aikalailla stressinsietokykyä. Perjantaina joudunki ekan kerran tosipaikan eteen, kun mun pitäis pitää esitelmä mun totorialryhmälle uuskolonialismista - ihan siis omilla vesillä ollaan................. Jos perjantaista selviän, niin selviin mistä vaan. Niin paljon toi esitelmän pitämine jännittää ja pelottaa!

ps. Oon viimeaikoina unohdellu mitä se 'opiskelijabudjetti' tarkottikaan.... Ja koska oon hurahtanu viininpunaseen väriin & Vansseihin, en voinu vastustaa kiusausta....

Mutta kiireettömämpää viikkoa sinne, haleja!

Kuva

Ihana Vieras & Kokki Kolmosia

Tänä perjantaina sain odotetun vieraan Glasgowsta, kun mun ihana ystävä tuli luokseni yöksi kyläilemään ja nauttimaan Aberdeenin "maaseuturauhasta". Kierreltiin yhdessä vähän kaupungilla, käytiin ruokaostoksilla, seikkailtiin merenrantaan, tehtiin ruokaa (kyllä, ruokakerman voi hyvinkin korvata valmiskermalla) ja illalla suunnattiin vielä sitten tsekkaamaan Aberdeenin yöelämä (joka onneks parani loppua kohti). Meillä oli mahtipontiset suunnitelmat tuon ruoanlaiton suhteen, mutta......... No, jälkkäri oli kyllä menestys!

Nita suuntasi tänään kolmen maissa takas kohti Glasgowta, vaikka sitä harmiteltiinkin, että miks ei sitten saman tien voitu viettää koko viikonloppuu yhessä. Mutta enskerralla sitten! Mun oloo helpotti tosi paljon Nitan vierailu ja oli ihan huippua saada joku läheinen tänne kyläilemään. Vaikkakin nyt "arkeen palatessa" olo onki aika haikee.....

Mutta kiitos ihana Nitanen vierailusta! Mulla oli mahtia!

Amanda & Aberdeen 1 kk

Sunnuntaina 16. päivä syyskuuta astuin ensimmäisen kerran Aberdeenin kamaralle. Tuosta päivästä on nyt tasan kuukausi. 

Mulla on ollu täällä niitä hyviä kuin huonojakin päiviä. Tuntuu, että ne vuorottelee vuoropäivin. Voin kuitenkin paljastaa, että vielä ei kertaakaan nukkumaan mennessä oo ollu sitä fiilistä, että 'Vau, täällä haluun opiskella neljä vuotta!' Oon eläny päivän kerrallaan tavoitteenani sinnitellä nyt ainakin jouluun asti. Oon oppinu tosipaljon itestäni ja osaan arvostaa asioita, joihin en ennen kiinnittänyt edes huomiota. Oon monesti jo punninnu vaakakupissa, miksi jäädä tänne tai miksi lähteä maitojunalla kotiin.

Miksi jäädä tänne?
- henkinen kasvu ja itsenäistyminen
- itsensä ylittäminen
- kielitaidon kehittyminen
- uudet kokemukset
- uusi kaveripiiri
- en jaksa Joensuuta, enkä vielä tiedä minne muualle mennä

Miksi lähteä kotiin?
- turvallinen, tuttu ympäristö
- perhe & ystävät lähellä
- stressittömyys (mm. ei koti-ikävää, ei stressiä koulutöistä)
- arjen helppous
- ei välttämättä ajoittain niin yksinäistä




Mutta niinhän se menee, että joskus on lähdettävä pois siltä omalta mukavuusalueelta, jotta kokee jotain uutta ja jännää. Ja vaikka mä tänne en jäiskään, on se varmaa, että en kyllä jää Joensuuhunkaan. Mua houkuttelis Etelä-Suomi tai Ruotsi - mitä sitten tekemään, en vielä tiedä. Mutta oisin ainakin lähempänä perhettä ja ystäviä, mutta tarpeeks kaukana Itä-Suomesta! :--D Mun jano nähdä maailmaa on kasvanu entisestään.

Ja ette uskokaan, miten paljon odotan joulua! Sain liput 15. joulukuuta lähtevälle lennolle (Matskan synttäritki on sillo!) ja mun koko perhe tulee vastaan Hesan kentälle. Pakahdun jo valmiiks siitä onnen tunteesta ku saan halata kaikkia! Ja entäs ku nään mun rakkaat ystävät....... Huhhuh, en oo ikinä odottanu mitään näin palavasti.




Kuten jo That's who I am -postauksessa tuli ilmi, musiikki on mun pakokeino tästä maailmasta - niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Jos haluun velloo hetken siinä melankoliassa ja päästä sisälle siihen surulliseen oloon, Pariisin Kevät on aika tehokas. Toisaalta, kun elämä hymyilee, ja puhkun intoo ja energiaa, kuuntelen aina Karri Koiraa. Hassuu, miten musiikki voi imasta sisäänsä ja vaikuttaa niin vahvasti.

Tiistaimaista tiistaita ja lepposaa loppuviikkoa! 

62 Days Left!

Äsh, taas on sunnuntai. Toisaalta saa luvallisesti jäätää, mutta sitten taas pitää henkisesti valmistautuu tulevaan kouluviikkoon. Tänpäiväsen jumpan jälkeen mua ootti iso kirjapino: ranskansanoja, antropologian luvun sisäistäminen ja IR:n bibliography testin suunnittelu. Ja mitä sit lopulta tein? No rupesin unille ja luin vähän ranskaa. Hups.....
Lisäks mua stressaa jo nyt ihan hirveesti vajaa 2 viikon päässä häämöttävä esitelmä uuskolonialismista. En tahdo sinne luokan eteen, mitä tahansa muuta kiitos!

Laskin eilen, että vielä 62 päivää, kunnes pääsen käymään kotona! About 2 kuukautta!!!! Ja mulla tulee kuukausi täyteen täällä tulevana tiistaina. Sen kunniaks keksin jonkun järkevän ja kivan postauksen! Näin taaksepäin katsoessa aika tuntuu kuluneen nopeesti, mutta kun elää hetkessä, minuutit vois juosta vähän nopeammin!

Paljon tsemppii kaikille ensviikkoon! Ja kaikki lomalaiset, nauttikaa täysillä munkin puolesta!

Sataa, sataa ropisee

Ulkona sataa niin paljon, että hukun noihin vesilammikkoihin! Itseasiassa lätäköitä ei voi kutsua enää edes lammikoiksi, vaan ennemmin pieniksi järviksi - lopu jo sade!

Mitäs muuta tällä viikolla on ehtiny tapahtua? 
Eipä juuri mitään ihmeellistä. Eilen oli taas semmonen masentelupäivä: oli kipee olo henkisesti ja fyysisesti - Freshers' flu nosti jo päätään ja koti-ikävä oli hirmunen. Kävin torstai-iltana myös Fashion Societyn tapaamisessa, jossa suunniteltiin helmikuista London Fashion Week -reissua. Kuulosti aika upeelta, mutta en osaa vielä ajatella helmikuulle asti. Pitää nyt miettii, uskallanko laittaa nimeni listoille vai en. Tänään suunnitelmissa ois Ceilidh-night: "Move your body to the beat of live traditional Scottish music from Ghillie Dhu. Learn to pull Scottish dance moves! Haggis and Neeps & Tatties on the menu!" Samankaltasia tapahtumia täällä on ollu jo muutama, mutten oo niihin ehtiny vielä osallistuu. Tänään kuitenkin sekin tilanne korjaantuu!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! HALIT!

ps. Ja niitä postausehdotuksia, please! :--D

Tuesday is a sign that I've somehow survived Monday

Hei kaikki ihanat! Tänään Aberdeenissa oli aurinkoinen ja syksyinen tiistaipäivä. Kävin pikavisiitillä koulussa: mulla oli muutama luento ja that's it. Luentojen välissä kahvittelin kirjastossa kahden ranskanryhmäläisen kanssa. Oli taas kiva oppii tuntemaan muutama uus ihminen täältä! Ja tää enkuks söpertäminenki suju aika sujuvasti - jess! Vikan luennon jälkeen suuntasin keskustaan kiertelemään kauppoja ja illemmasta lähdin testaamaan bodycombat-tunnin. Oon ihan innoissani tosta taistelulajeihin pohjautuvasta tunnista: saan rauhassa purkaa kaiken stressin nyrkkeilemällä ja potkimalla ilmaa. Hauskaa ja tehokasta! 

Huomenna suuntaan kaverin kanssa kirjastoon opiskelemaan, ku meillä on vapaapäivä. Toi kirjastorakennus on kyllä niin hieno, että vietän siellä ihan mielelläni aikaa.... 

Oon jokatapauksessa superhappyhappy tällä hetkellä! Mulla oli muksa päivä, toivottavasti myös siellä! Haleja.

ps. Tännekin saapuu selvästi kunnon syksy - saan vihdoin nauttia värikkäästä lehtimerestä jalkojen alla!

And that's who I am

KUVAT

My 3rd Saturday

Tänään oli mun ja Aberdeenin 3-viikkoislauantaipäivä. Aamulla nukuin melkein yhteentoista, söin kunnon aamupalan, siivosin huoneen ja lähdin keskustaan. Kävin kahvilla ja kiertelemässä kauppoja kaverin kanssa, jonka jälkeen käytiin vielä pikasesti ruokakaupassa. Huomasin tänään tuolla keskustassa Build a Bear Workshopin. Lapset saa valita haluamansa pehmoeläimen, täyttää sen, nauhoittaa sen sisälle äänitteen ja valita sille vaateet. Osa tuotosta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Ihan sikasöpö idea! Asunnolle saavuttuani sitten vielä lämmittelin keittoa ja hengailin tovin kämppisten kanssa. Meidän keittiö on ollu viimepäivinä ihanan eläväinen, mikä on ihan mahtavaa! Sain tänään myös postissa kortin Ranskasta: kiitos ihana ranskatar siellä kaukana! On ihana saada postia. Nyt mun pitäs kuitenkin alkaa taas painimaan tuon kurssikirja kanssa.......... Tai sitten katon jonkun kivan leffan, hahhhah.

There cannot be a crisis next week - my schedule is full

Heti ensiksi oon pahoillani näistä joittenkin kuvien laaduista ja köyhästä taustaympäristöstä (ts. mun huoneen valkonen betoniseinä). Mun ihana personal luottokuvaaja asuu eri mantereella, ja webkamera saa toimii sijaisena toistaiseksi.

Tää viikko yhteenvetona: tanssia, luentoja, tutorialeja, opiskelua, stressailua, jumppailua, onnellisuudenpuuskia. 

Eniten päänvaivaa tällähetkellä aiheuttaa mun pääaine, kansainväliset suhteet. Opiskelin lukiossa vaan muutaman kurssin historiaa, ja tää kurssi onkin niiiin historiapainotteinen, että voin rehellisesti sanoa, että noi luennot on mulle täyttä hepreaa. Luennoila istuminen on täyttä tuskaa ja siksi kiinnostuskaan ei ole huipussaan..... Mun pitäs tehdä älyttömästi töitä, että saisin jutun jujusta kiinni - mutta mistä revin sen ajan? 

Oon kuitenkin iloinen huomatessani, että oon alkanu puhumaan englantia liikaa ajattelematta - sanon sen, mitä mieleen tulee enempää miettimättä miten sen sanon. Eli oon saanu varmuutta puhumiseen ja keskustelujen käyminen on paljon sujuvampaa kuin alussa! En kuitenkaan vieläkään oo täysin päässy eroon epävarmuudesta ja ujoudesta.

Lisäksi olin eilen ihan ekstaasissa, kun pääsin läheiselle salille bodypump-tunnille. Olin käynyt samaisilla tunneilla Joensuussakin, ja siksi olo oli kotoisa ja turvallinen painoja nostellessa - taustalla soi tutut biisit ja liikkeet oli jo ennestään hallussa. En oo vähään aikaan ollu niin iloinen kuin tuon jumppasession jälkeen. Harmi vaan, kun nuo pumppitunnit on täällä niin suosittuja, että pitää ola tosi nopea saadakseen paikan iltapäivätunneille. Mä oon kyllä valmis taistelemaan noista paikoista!!!!! :---DD

Oon myös löytänyt tanssinriemun uudelleen: Dance Societyssa alotin melkein vuoden tauon jälkeen taas jazzin koreografia- ja tekniikkatunnit. Aion kyllä käydä muillakin tanssitunneilla, mutta jotenkin tuo jazz on vaan eniten mua varten. Dance Societyllä oli tiistaina juhlat yhdessä keskustan clubeista. Käytiin nopeasti sielläkin pyörähtämässä - onhan mulla keskiviikko täällä aina vapaapäivä!! 

Oon suunnitellu tekeväni lähitulevaisuudessa And that's who I am -postauksen ja kuvapostauksen mun peruspäivästä. Jos tulee mieleen jotain, mitätahansa, postausaiheita niin heittäkää kommentiboksiin! Olis huippua.

Nauttikaa viikonlopusta! Haleja!

The night is sometimes more richly colored than the day

Sunnuntaiyönä tehtiin kämppisten kanssa kuvausretki merenrantaan. Taivaalla loisti täysikuu ja horisontissa näkyi monien suurten rahtilaivojen valot. Meri oli ihan tyyni, vaikka tuuli puhalsi kovaa ja kylmästi. Näin ensimmäistä kertaa myös majakan välkkeen yönvalossa - yksi haave taas toteutettu. Välillä tuntui, että kaikki olisi ollut epätodellista, kuin jostain unesta. Harmi, että sitä tunnelmaa ei saanut tallennettua kameralle.....

Syksyistä alkavaa viikkoa kaikille! Haleja.