Sunday clears away the rust of the whole week

Tää on mun kolmas sunnuntai täällä, ajatella. Tänään nukuin pitkään, söin rauhassa aamupalaa ja aloin vähän opiskelemaan antropologiaa. Pakko alkaa lukemaan ajoissa näitä kirjoja ensviikon tutorial-tunteja ajatellen. Olin aika skeptinen tuota antropologian kurssia kohtaan, mutta kuitenkin, nyt kohta yhden luvun viisaampana, se vaikuttaa itseasiassa aika mielenkiintoiselta......

Tänään kävin myös salilla circuit-tunnilla ja tein kunnon sunnuntaiaterian. Oon eläny täällä melko(!!!) yksinkertaisella ravinnolla (valmiskeitot, nuudeli, salaatit) ja päätinkin, että sunnuntaisin teen sitten aina jotain vähän spessua. Tänään väsäsin paellaa - okei, no pakkasesta sekin, mutta vähän tuunaamalla hyvä siitä tuli! 

Jotenkin on hassua, että sunnuntaisin viikon kaikki murheet unohtuu ja mieli katsoo kirkkaana tulevaan. Huomenna alkaa taas uusi viikko ja uudet mahdollisuudet. Nauttikaa siis täysillä tulevasta viikosta ja ylittäkää ittenne - niin mä ainakin yritän tehdä. 

Mun eka asunto

t

Muistan kuin eilisen sen päivän kun kaks viikkoo sitten sunnuntaina astuin tähän huoneeseen, joka mun tuli tuntee kodiksi - tai ainakin väliaikaiseksi sellaiseksi. Kaikki oli niin kolkkoa ja tyhjää, ensimmäisenä mulle tuli mieleen vankilan selli. Sininen kokolattiamatto, violetit verhot, tyhjät valkoiset seinät........ En oikein osanut muuta kuin itkeä. Olin ottanut huoneestani mukaan tavaraa, jotka asettelin uudelle työpöydälleni. Heti alkoi tuntua paremmalta ja turvalliselta. Myöhemmin mulle on naurettu, että miks ihmeessä raahasin tavaraa mukanani Suomesta asti, kun oisin voinut ostaa samat asiat täältä.......... Ei se ole sama asia - uusiin esineisiin ei liity muistoja. Varsinkin, kun sain kaikki valokuvat esille, tuntui, että rakkaat on lähellä, enkä ole koskaan yksin. Alan pikkuhiljaa sopeutua uuteen huoneeseeni, vaikkakaan se ei ole lähelläkään valmista: tahdon vielä päiväpeiton, tyynyjä ja muuta mukavaa..... Mutta kaikki ajallaan.

Tässä asuntolassa on (tietääkseni) viisi kerrosta, itse asun toisessa kerroksessa. Huoneet on sijoitettu pitkän ja kapean käytävän molemmin puolin. Ensimmäisenä päivänä jouduin kysymään apua, jotta löysin asuntolasta ulos - tää on aikamoinen sokkelo. Keittiö on tavallaan myös "oma huoneensa", jonne päästäkseni kävelen käytävän toiseen päähän ja näppäilen tunnuskoodin saadakseni oven auki. Keittiön jaan neljän muun tytön kanssa. Suihkut ja vessat jaan puolestaan 14 tytön kanssa. Keittiö on muuten OK, mutta jääkaappi on superpieni viidelle hengelle ottaen huomioon, että jokainen tekee ruokansa tässä asuntolassa itse. Seinät täällä on ohuita, ja kuulen hyvin, mitä naapurihuoneissa tapahtuu. Joudunkin nukkuu melkein joka yö korvatulppien kanssa. Tää asuntola on myös aika uusi (remontoitu 2010, jos muistan oikein). Ja mitä oon muista asuntoloista kuullu, niin saan olla tähän tosi tyytyväinen. Lisäksi ei tarvitse huolehtia kuin oman huoneensa siisteydestä - yleiset tilat ja keittiöt käydään siivoamassa. Silti £99 viikossa tästä on musta aivan liikaa.

Kuitenkin, jos joku suunnittelee muuttoa Aberdeeneen, tahtoo tänne Hillheadiin asumaan (noin 15 min kävelymatka ylipistolle) ja haluaa itse tehdä ruokansa, on tää asuntola hyvä valita.

Koiraikävä

Mulla on ihan hirvee koirakuume täällä. Kotona mua on odottamassa kaks mulle superrakasta hännänheiluttajaa, joita mulla on ihan älytön ikävä. Oon viimesenpäälle koiraihminen. Aina kun täällä puistossa ja kaupungilla vastaan kävelee koira, meinaan kysyy sen omistajalta niinku pikkutytöt konsanaan: "Saako sitä silittää?" ÄÄÄÄÄ!! :D Tätä tilannetta ei helpottanu yhtään siskon Suomesta lähettämät kuvat mun rakkaista karvaturreista.



Ja lisäks oon supersuper onnellinen, ku löysin täältä ruisleipää!! Mietin hetken kaupassa montako pussii pystyn hamstraamaan mukaan, ettei ne oo loppu ens ostosreissulla, haha....

Mukavaa kohta alkavaa viikonloppua ihanat! 

Haku Britannian yliopistoihin 1/2

Mulle ulkomailla opiskelu on aina kuulunut siihen kilometrinpituisen ”Tahdon jonain päivänä…” -listan kärkipäähän. Siitä onkin kohta kulunut vuosi, kun päätin hakea Skotlantiin opiskelemaan. Toivottavasti tästä postauksesta on apua kaikille niille, jotka suunnittelevat jatko-opintoja Iso-Britanniassa, tai erityisesti Skotlannissa. Jos jotain en muista mainita, mutta se jäi mietityttämään, vastaan enemmän kuin mielelläni kommenttiboksissa teidän kysymyksiin – joten rohkeesti vaan kysymyksiä rustaamaan. Voisin joka kohdasta kirjoittaa teille esseen, mutta yritin saada tärkeimmät asiat esille. Mutta jos joku tahtoo enemmän jutella Skotlannin opintoihin liittyvistä asioista (tai mistä muusta tahansa), muhun voi ottaa yhteyttä myös sähköpostilla!

Skotlantia painotan tässä nyt ehkä enemmän, sillä siellä kandiksi opiskelu on ilmaista EU:n kansalaisille - muualla päin Britanniaa joudut maksamaan lukukausimaksuja. Syynä tähän on SAAS (Student Awards Agency for Scotland), josta laitan postausta tulemaan myöhemmin.

1. Brittiläisiin yliopistoihin haetaan UCAS:in (The Universities and Colleges Admissions Service) kautta. Deadlinet hakemusten lähettämisessä vaihtelee, mutta ne löytyy helposti tuolta nettisivuilta. Ensimmäinen deadline on kuitenkin jo 15. lokakuuta, mutta useimpiin yliopistoihin se on vasta 15. tammikuuta. Se oma deadline kannattaa siis tsekata hyvissä ajoin! UCAS:in hakemukseen tarvitaan myös suosittelijan kirjelmä (reference) ja oma personal statement.
- Suosittelija ei saa olla sun läheinen, esim. perheenjäsen. Mun suosittelija oli mun ryhmänohaaja, joka toimii myös englannin opettajana. Kannattaa tietty valita suosittelija, jolla vois olla mahdollisesti joku linkki aineeseen, jota tahtoisit opiskelemaan.
- Personal statement on max. 4000 merkkiä pitkä kirjelmä, jossa tavallaan myyt ittees yliopistolle. Jotkut yliopistot kattoo ne tarkkaan, osa taas ei. Helpot ohjeet hyvän personal statementin kirjottamiseen löytyy UCAS:in nettisivuilta. Ne kannattaa ehdottomasti lukea tarkkaan.
UCAS on paljon yhteyksissä suhun koko hakuprosessin ajan kirjeitse ja sähköpostitse.

2. Ennakoivien arvosanojen (jos et oo vielä saanut kirjotusten tuloksia), personal statementin ja vähän myös ehkä sen referencen pohjalta yliopistot lähettää sulle sitten tarjouksia. Kun kaikki hakemasi yliopistot on vastannut joko myöntävästi tai kieltävästi, saat päättää, mikä yliopisto ois se sun ykkösvaihtoehto ja mikä kakkosvaihtoehto. Tarjouksissa mainitaan tietyt ehdot, jotka tulee täyttyä, että pääsisit sisään kyseiseen yliopistoon (tiettyjen aineiden arvosanoja, mahdollinen kokonaispistemäärä).

3. Kun kirjoitusten tulokset on selvillä, lähetetään ne yliopistoon, ellei ole erikseen sovittu, että ne toimitetaan suoraan yliopistolle. Jos ehdot on täyttyneet, yliopistoon tulisi päästä sisään. Asia on kuitenkin varmaa vasta, kun varmistus yliopistoon pääsystä on tullut UCAS:in sivuille.

Sitten onkin aika alkaa hakemaan asuntoa, lukukausimaksurahoitusta SAAS:lta, KELA:n tukia.... Näistä laitan postausta tulemaan kanssa pikapuoliin, sekä kerron muista asioista, jotka pitää ottaa huomioon ulkomaille opiskelemaan lähdettäessä.

Toivottavasti tästä oli jo jotain apua.

Merituulia ja arkeen laskeutumista

Tänään iltapäivästä heitin lenkkarit jalkaan tavoitteena tutustuu Aberdeenen ympäristöön: pääideana oli kuitenkin löytää se meri. Löysin kuin löysinkin merenrannalle ilman vaikeuksia. Fiilis oli kyllä uskomaton: oon aina haaveillu asuvani lähellä merta ja nyt sitten oon viimein täällä! Rakastin sitä kylmästi ja voimakkaasti puhaltavaa merituulta sekä pitkää rantaviivaa. Tuntuu, että tuolla meren äärellä elämä on jotenkin erilaista..... Rauhallista ja kiireetöntä. Nyt ainakin tiedän paikan minne mennä, kun arjen kiireet ahdistaa.

Nyt myös Freshers' Week on ohi (paitsi tietty niillä jotka juhlii huomisen puolelle). Ensviikolla alkaakin se oikee arki - ja ne luennot...... Mulla eka luento pitäs ainakin olla ysiltä ranskan parissa, joten taidan kiltisti painuu pehkuihin ja jättää juhlimisen toiseen kertaan. Mun pääaineen, eli kansainväliset suhteet & politiikka, lisäksi opiskelen tänä vuonna myös ranskaa, psykologiaa ja antropologiaa. Saa nähdä miltä se opiskelu alkaa maistumaan ja oonko valinnu mulle sopivan pääaineen....

Cheers! Muksaa ensviikkoa kaikille! Halit.

Kampusmaisemia

Ajattelin laittaa teille vähän kuvia kampukselta, jotta saatte paremman käsityksen missä päiväni vietän. Yhtenä iltana ootin pimeessä bussii takasin kampukselta asunnolle. Tuota kapeeta katuvalojen hämärästi valasemaa mukulakivitietä pitkin mua hitaasti lähesty kakskerroksinen bussi - ihan ku ois hypänny keskelle Harry Potter -elokuvia! :D

Cheers! Palailemisiin.

It's been a rainy day in Aberdeen

Hellouuu jälleen! Huhh, viimepäivinä on ollu vaikka mitä hoidettavaa. Kuten oonki varmaan jo maininnu, täällä on kovaa vauhtii menossa Freshers' Week, eli periaatteessa ykkösvuoden opiskelijat tutustuu tähän yliopistoelämään bilettämällä ja osallistumalla eri tapahtumiin, joita järjestetään pääosin kampuksella. Voin myöntää tuntevani itteni tosi vanhaks ja tylsäks..... Koska painelen päivät missä sattuu, mulla ei yksinkertasesti oo energiaa juhlii yötäpäivää. On ihana asunnolle päästessä tehdä jotain ruokaa, vaihtaa rennot vaatteet, surffailla netissä ja jutella Skypessä perheen & kavereiden kanssa.

Tällä viikolla oon tehny melkein kaiken oleellisen hoidettavan: rekisteröidyin lääkärille, avasin pankkitilin, tapasin mun Advisorin, muokkasin vuokranmaksusuunnitelmaa vähän erilaiseks ja lähetin muutamia papereita Kelaan. Vielä pitäs saada uus liittymä: sit eikun "nauttimaan" yliopistoelämästä.......



Tänään mulle kuitenki iski jälleen semmonen älytön stressi ja ahdistus. Sen lisäks, että ulkona satelee Skottimaiseen tyyliin, oon kyllä mun mielessäkin ollu aika harmaata. Missä pitää olla mihinki aikaan, millon ja miten. Mihin kaikkeen pitää ilmottautuu ja mihin mennessä. Mitä kaikkee pitää tehdä ja millon. Älytön lista kaikkee, mitä pitäs hoitaa. Lisäks pitäs koko ajan olla aktiivinen ja tsempata - tämmöselle ujolle ja rauhalliselle luonteelle se on tosi energiaavievää. Joudun kamppailee itteni kanssa aikalailla.

Mutta hyvää alkavaa viikonloppua! Mulla on hirveesti kaikkee kerrottavaa, mutta teen niistä sitte omat postaukset, ettei yhteen tuu liikaa asiaa. 

Cheers!

Here I am - finally!

Terveisiä Aberdeenista! Saavuin tänne jo sunnuntaina, mutta kaikkee on ehtiny tapahtuu, enkä oo ehtiny postailemaan aikasemmin. Lähdin tosiaan Helsingistä jo 7.40 lähtevällä koneella Lontoon kentälle, josta vaihdoin Aberdeenin koneeseen klo 14.10 paikallista aikaa (klo 16.10 Suomessa). Kentällä oli siis eeeeeeerittäin pitkä aika ootella, enkä enää ikinä ota itelleni noin pitkää vaihtoväliä. Ajatuksissa oli ottaa kuvia matkan ensiaskeleista asti, mutta Helsinki-Lontoo välimatka meni semmosessa ikäväsumussa, että sain itteeni niskasta kiinni vasta Lontoon kentällä.... Heathrown kentällä söin aamupalaa, luin uutta Costumea (ihan mahtava lehti näin btw) ja kuuntelin Suomimusaa niin pitkään kun kännykän akku kesti.

Sunnuntai oli tosi rankka sekä henkisesti että fyysisesti (olin nukkunu viimeyönä about 2 tuntii). En sitte oikein jaksanu muuta ku itkeskellä kurjuuttani. Asuntola tuntu kolkolta ja yksinäiseltä. Painuinki pehkuihin tosi aikasin ja seuraava aamu tuntukin jo paljon kirkkaammalta...

Maanantaina kampuksella oli Welcoming Event ja eka luento Arts & Social Sciences -oppilaille. Oon superilonen, että Aberdeen on yllättäny mut positiivisesti. Täällä ei ookkaan niin harmaata ja ihmiset on tosi mukavia ja ystävällisiä. Ja meininki on superkansainvälistä - just mitä oon kaivannukkin! Jaan mun keittiön ranskalaisen, sveitsiläisen, saksalaisen ja virolaisen tytön kanssa, ja on pelkästään huippua seurata, miten jokainen ruokansa valmistaa. Ruokakulttuuri on nimittäin jo pelkästään joka maassa niin erilainen! Maanantai-iltana pistäydyttiin myös Hillheadin (mun opiskelijakylän) Union Barissa, jossa tutustu sitten vielä enemmän uusiin ihmisiin. Alan jo kotiutuu pikkuhiljaa tähän kaupunkiin, kun koti-ikäväkin alkaa hellittää!

Kuvissa on mm. mun reittiä asuntolalta kampukselle, ja viimeset kaks kuvaa on kampukselta ja Aberdeenin keskustasta. Rakastan noita kampusalueen vanhoja rakennuksia!

ps. Laitan postausta asuntolasta ja mun suloisenpienestä ja vaatimattomasta huoneesta, kunhan oon saanu sen valokuvauskuntoon.

Ihanaa viikonjatkoa sinne! Haleja. Hei, ja muistakaa laittaa kysymyksiä kommenttiboksiin!

Heihei Suomi!

 

Huhhuh, tää on mun viimeinen postaus täällä Suomessa pitkään aikaan. Huomenna juna lähtee kohti Helsinkiä ja sunnuntaiaaumuna lentokoneen nokka Lontoon kautta Aberdeeneen. Tällä hetkellä olo on aika tyhjä ja odottava. Ja sanaton. Oon itseasiassa aika kauhuissani. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, oon avoimin mielin liikenteessä. Seuraavan kerran kirjottelenki postausta tuolta kaukaa saarivaltiosta! Suunnitelmissa on tehdä sunnuntain yli 10 tuntisesta matkaamisesta sitten kuvapostausta heti kun saan netin toimimaan.

Kaikkee huippuu teille kaikki ihanat ja rakkaat! Mulle tulee ihan hirvee ikävä! Pusut ja halit.....

Mutta nyt, heihei. Tää reissaaja lähtee kohti uusia tuulia.

Hohhoijaa, pessimisti on taas jalkeilla

'

Nyt en viiti leikkii rohkeaa: mua oikeesti pelottaa. 
Mitä, jos en viihdy siellä?
Mitä, jos en löydä uusia ystäviä?
Mitä, jos musta ei pidetä?
Mitä, jos en ymmärrä sitä hassua skottiaksenttia?
Mitä, jos mua ei ymmärretä?
Mitä, jos ikävä on sietämätön?
Mitä, jos...........

Tottahan se on, ettei jossittelu auta. Pakko painaa eteenpäin ja vaihtaa jos paikalle kun. Mitä, kun.... Sittehän sen vasta tietää. Sitten vasta voin päättää, mitä asialle teen. Myönnän myös olevani pieni pessimisti: kun varautuu pahimpaan, voi yllättyä positiivisesti. 

Tässä tilanteessa moni voisi sanoa, että "hei, pääseehän sieltä pois!". No joo, mutta kun ei sekään ole simppeliä. Pitää etsiä asuntoon uusi asukas ja muuta mukavaa. Ja mun syvällä sisällä asuu semmoinen ärhäkkä taistelijasielu, joka huutaa aina toisinaan "ÄLÄ LUOVUTA!!!". Niin se ainakin teki monta kertaa IB:n aikana, kun kansallinen houkutteli...... :D Myöskään periksi antaminen siis ei oo helppoa, vaikkei se mikään häviö olisi.

Mikä voiskaan sitten olla pahinta? Kirjoitusten alla mua neuvottiin ajattelemaan jännitävä tilanne pahimmalla mahdollisella tavalla, miettiä kaikki, mikä voi mennä pieleen. Sitten ei enää pelota. Elikkäs:

Hei, tervehtikää Amandaa, 19v. Yksinäistä yliopisto-opiskelijaa, joka erakoituu pieneen kissanluukkuunsa, koska ei löydä ystäviä. Kaikki pitää mua ihan tylsänä, koska en jaksa bilettää yötä päivää. En kotiudu Aberdeeneen ollenkaan: koko kaupunki masentaa. Enkä puhu upeanhienoa englantia. Luennoilla en ymmärrä mitään. Ja itseasiassa, koko aine tuntuu ihan väärältä. Koti-ikäväkin on niin suuri, että itken itteni uneen.

Helpottiko? No vähän! Kyllä tästä vielä noustaan. Ja en mä nyt vaan surullisella mielellä oo, en toki. Oon myös kiinnostunu, mitä Aberdeen tuo tullessaan. Uudet ympyrät, uusi oma huone (jonne varmaan erakoidun)... Ja se merenrantakaupunki, jossa oon aina toivonu asuvani! Toisaalta, ei täällä Joensuussakaan oo niin hienoo, etten vois nyt vuoden viettää jossain muualla!!

Iloisempia päivä!! Toivottavasti en vetäny teitä mukaan tähän melankoliaan....... Sillä oonhan mä vielä hymyilevin mielin tätä koko projektia kohtaan! En vaan halua esittää, että ei ois näitä huonojakin päiviä silloin tällöin.... Ala- ja ylämäet kuuluu asiaan.
 

 

Viimeinen viikko starttaa

Tän hymyn myötä ihanaa alkavaa vikkoa kaikille. Tästä lähtee mun viimeset päivät Suomessa ennen sitä jo nyt odotettua joululomaa. Lähden lauantaina Helsinkiin äidin ja siskon kanssa, ja lentokone nousee Lontoon kautta Aberdeeneen sunnuntaina 16. päivä jo klo 7.40. Haikeutta, jännitystä, mutta myös odottavaa fiilistä on ilmassa. Siitä enemmän myöhemmin tällä viikolla. Mutta nauttikkaa (tai ainakin yrittäkää) tästä syksyisestä ilmasta! Niin minä ainakin teen.

Reilu viikko koneen nousuun

Kuten jo eilen ehdin mainita, kaikenlaista pientä Skotlantiin lähtöön liittyen on ehtinyt sattua. Ensinnäkin se huojentavin lause, jonka luin, kun kirjauduin SAAS:n nettisivuille: "Your letter of award for session 2012/2013 was issued on 30 Aug 2012. You have already been sent a letter of award to your home address." KIITOS!! Enää mun ei tartte siis jännittää niitä lukukausimaksuja! Kai?

Posti kantoi tällä viikolla myös New Students' Guide 2012 - University of Aberdeen -vihkosen. Oon selaillu sitä ihan intona. Luin mm. että 15.-16.9. the Students' Association tarjoaa ilmaisen kyydin lentokentältä asuntoloille. Vähän hyvä! Pystyin myös "tilaamaan" mua kentälle vastaan Student Ambassadorin, joka jelppaa mut busseille tai takseille. On niin huojentavaa, että joku ois siellä vastassa. Tuo postilaatikosta kolahtanut opaskirjanen sisälsi myös selkeän kartan kampuksesta, tietoa tukiverkostoista, terveyspalveluista, harrastemahdollisuuksista, tapahtumista ja paljon muuta. Ja se tärkee mulle oli myös lista asioista, jotka pitää olla tehty, ennen yliopiston aloittamista. Siitä voin huoletta tsekata, että kaikki on ok ennen lähtöä. Tää opaskirjanen keventi mieltä ja helpotti jännitystä: oon ihan innoissani!

Huomenna puolestaan meillä ex-3IB:läisillä on diploma-seremonia, missä meidät lakitetaan toiseen kertaan sekä saadaan vihdoin ja viimein ne viralliset IB-diplomat!! Luvassa on puheita ja erilaista ohjelmaa. On ihan huippua palata koululle viimestä kertaa ja nähdä vanhat luokkalaiset sekä opettajat!

Uuh, mulle tuli ainakin ihan postausähky. 

Haleja, mulla on ollu ihan mahtava päivä. Toivottavasti myös teillä. Huippu päivä vaatii myös huippua musaa, nauttikaa.