Heading home

What a day! Mut huomenna ois aika lähtee kotiin.

Viimeinen Aberdeen viikonloppu

Fiilikset alkaa olla aika haikeet ja kummalliset. Mulla lähtee lento Suomeen jo ens perjantaina, eli tää on mun vika viikonloppu Aberdeenissa. Viimeinen koe on torstaina, joten  yhden lyhyen illan ehdin vapaudesta nauttimaan. Eniten mulla jää ikävä näitä tiettyjä ihmisiä ja ihania maisemia. Outoo ajatella, että en nää mun keittiöläisiäkään todennäkösesti enää koskaan. Ja meri, voikun voisin ottaa sut matkalaukkuun!

Mulla ois haaveissa joku kaunis päivä heittää reppu selkään ja lähtee kiertelee Skotlantii oikein ajan kanssa. En haluu jättää Aberdeenelämää täysin taakse. Mulla on vielä monta Skotlannin nurkkaa kurkkaamatta!

Tuun varmasti vielä monta kertaa miettimään teinkö oikein ja pohdin sitä vieläkin. Mutta onneks, jos hirveesti tää päätös jää kaduttamaan, pystyn palaamaan Aberdeenin opiskeluarkeen tammikuussa 2014.

Still alive

Elossa vielä ollaan, vaikkaki vähän höperöityneenä. Eka koe on takana, kolme vielä edessä. Viimeinen loppupuristus, vaikka pahalta tuntuukin. En malttais oottaa, et tää ois ohi.

Oon päättäny palata Suomeen ja lähden todennäkösesti tän kuun vikalla viikolla tai ensviikon ihan loppupuolella. Päätöksentekoon vaikutti monet seikat, jotka tuun vielä listaamaan tänne - mut nyt ei ehdi! Saan keskeytetyn vuoden, eli voisin palata tammikuussa 2014 opiskelemaan, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä tunnu todennäköiseltä...... Nyt ajatukset on vaan Suomessa ja uusissa jatko-opintomahdollisuuksissa!

Tsemppii vikoille päiville ennen viikonloppua! Ja halejahaleja!

Älä Hulda hättäile, istu mättääle

Nyt alkaa stressitaso olla sitä luokkaa, etten ammattistressaajana oo samaan tulokseen yltäny miesmuistiin. Koko kroppa alkaa olla jo ihan sekasin, pääkoppaa myöten. Stressitason alentamiseksi lähdin haistelemaan merituulia. Ja kuka sano, että ois tammikuu?



Näköjään myös merenneidot tykkää shoppailla Lidlissä.

Hot or not?

..... Or is it?

Kohta neljä viikkoo kestänyt flunssa pahenee. Kurkku alkaa olla jo niin kipeä, että ylitän kohta kurkkupastellejen anniskeluohjeen. Käytävillä kävelen melkein päin seiniä, ja kun joku tervehtii, saan hädintuskin jonkinlaisen äänen aikaan. Tälläiset päivät saa ikävöimään kotioloja. Ja samaanaikaan pitäisi tehdä niitä isoja päätöksiä. Ihan ninkuin ei pää räjähtäisi jo ilman tuota pohdintaa. Jäädä, mennä, mennä, jäädä - sanopa se!

19 tuntia painajaista

Sunnuntai oli kyllä tosi rankka päivä. Lähdettiin ajelemaan iskän kanssa Pieksämäelle seiskan aikaan, josta hyppäsin junaan kohti Helsinkiä. Suoraan junasta rynnistin lentokenttäbussiin ja oikeelle portille. Mutta tietysti lento Lontooseen oli myöhässä lähes tunnin, koska tällä kertaa Heathrown riesana oli näkyvyyttä haittaava sumu.

Lentokoneessa realiteetit iski taas päin kasvoja. Olisin taas palaamassa siihen elämään, josta laskin päiviä päästäkseni pois. Olin taas herkillä. Myös Aberdeeniin lähtevä lento myöhästy tunnilla. Mieltä paino väsymys ja ikävä - stressitila nousi ja yritin saada itteni kasaan. Lentokoneessa istuin hiljaa ja mietin, että nyt jos tää lentokone tipahtaa, mullahan ei edes ilme värähdä.

Melkein 19 tunnin matkustamisen jälkeen pääsin perille. Vastassa oli onneksi iloinen porteri, joka ojensi huoneeni avaimet. Kävelin jälleen pesuaineelta haisevien käytävien läpi pieneen huoneeseen. Ja arvatkaa, mikä ylläri lavuaarissa odotti? Ei tullu mieleen sanoo It's good to be home.

Ensin kuvotti, mutta periaatteessa tuonhan voi tulkita symbolisesti.... Mutta kuitenkin, tervetuloa Wavelliin....

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille! Pusut.

Skotlanti 6.tammikuuta

Kuten oon jo maininnu, sunnuntaina kone jälleen nousee kohti Aberdeenia. On helpottavaa tajuta, että tätä lentomatkaa en vietä ahdistuneena itkeskellen. Vastassa on tutut ympyrät, se sama huone, asuntola, kasvot, rutiinit....... Vähän niinkuin palaisi kotikakkoseen. Mulla on ollu vähän ikävä niitä tiettyjä juttuja ja tiettyjä naamoja!

Nyt sitten katsoskellaan miten menee tentit, saanko keskeytettyä vuotta, jatkanko loppuun asti vai palaanko Suomeen jo tässä kuussa (jotta en joutuis maksamaan lukukausimaksuja - jos siis päättäisin lähteä). Eli tulevaisuus avoinna ja mahdollisuuksia on monia - se tekeekin tästä tilateesta niin helpottavan.

Seuraavan kerran kuuloskellaan sitten jälleen Aberdeenista! Muksaa viikonloppua kaikille - ja paljonpaljon haleja!

Loppuun vielä pari biisiä, joita jorailin Aberdeenissa matkalla kouluun tai jumppaan.

Lukemisvaikeuksia

Lähettäkää joku mulle kiinnostusta avata noi koulukirjat, jooko? Täällä lomaillessani kirjat on pölyttyny nurkissa, vaikka tentit häämöttää jo reilun viikon päässä. Tähän motivaationpuutteeseen saattaa tietty osaltaan vaikuttaa myös mun epäilevä asenne Skoteissa opiskelun jatkoa kohtaan......... 

Ja tilannetta ei helpota se, että mun lukukaverit ei auta yhtään mua tän opiskeluprobleeman kanssa......