Ensinnäkin, saanen esitellä rakkaimmista rakkaamat, retardit ystäväni, joitten takia itkin tänään ensimmäistä kertaa liikennevaloissa.
Tänään sain töitten jälkeen tekstiviestin yhdeltä ystävältäni: au pair paikka Ranskassa oli varmistunut ja lähtö patonkimaahan on mahdollisesti elokuun lopussa.
Kylmät väreet.
Tajusin silloin vasta oikeasti, että meidän tiet erkanee, ainakin nyt vuodeksi. Olin jotenkin saanut suljettua sen mielestäni mappi ööhön. Kaksi meistä lähtee ulkomaille, toiset kaksi jää pitämään lippua korkealla Joensuun puolesta. Vasta 12 vuotta sittenhän me tarmokkaasti tepasteltiin ekalle luokalle, ja nyt jokaisen polut haarautuu eri suuntaan. Ihania, hymyilyttäviä muistoja on noitten vuosien varrelta keertynyt niiiiiin paljon, että ne onneksi toimii polttoaineena mulle tulevana vuonna!
Itkin ja pyöräilin siinä samaan aikaan, mikä oli sinänsä aika huvittavaa. Nyt alkaa tosissaan pelottamaan ne tulevat läksiäiset, itkujuhlat.
Ensinnäkin, kiva että esittelet meidät omana itsenämme etkä yritä hienostella sitä mitä me ollaan ;) ja nytte nautitaan täysillä siitä ajasta, mikä ehitään vielä viettää yhdessä!
VastaaPoistaHahaha, eiköös!! Mutta se tekee teistä niin ihania! ;) Ja nyt on kyllä kalenteri buukattu niin täyteen teitä, että varmasti nautitaan!
PoistaHahhaa, parempi ois. Sen jälkeen buukataanki Skype aikoja ;D
VastaaPoista