tiistai 16. lokakuuta 2012

Amanda & Aberdeen 1 kk

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaina 16. päivä syyskuuta astuin ensimmäisen kerran Aberdeenin kamaralle. Tuosta päivästä on nyt tasan kuukausi. 

Mulla on ollu täällä niitä hyviä kuin huonojakin päiviä. Tuntuu, että ne vuorottelee vuoropäivin. Voin kuitenkin paljastaa, että vielä ei kertaakaan nukkumaan mennessä oo ollu sitä fiilistä, että 'Vau, täällä haluun opiskella neljä vuotta!' Oon eläny päivän kerrallaan tavoitteenani sinnitellä nyt ainakin jouluun asti. Oon oppinu tosipaljon itestäni ja osaan arvostaa asioita, joihin en ennen kiinnittänyt edes huomiota. Oon monesti jo punninnu vaakakupissa, miksi jäädä tänne tai miksi lähteä maitojunalla kotiin.

Miksi jäädä tänne?
- henkinen kasvu ja itsenäistyminen
- itsensä ylittäminen
- kielitaidon kehittyminen
- uudet kokemukset
- uusi kaveripiiri
- en jaksa Joensuuta, enkä vielä tiedä minne muualle mennä


Miksi lähteä kotiin?
- turvallinen, tuttu ympäristö
- perhe & ystävät lähellä
- stressittömyys (mm. ei koti-ikävää, ei stressiä koulutöistä)
- arjen helppous
- ei välttämättä ajoittain 
niin yksinäistä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Mutta niinhän se menee, että joskus on lähdettävä pois siltä omalta mukavuusalueelta, jotta kokee jotain uutta ja jännää. Ja vaikka mä tänne en jäiskään, on se varmaa, että en kyllä jää Joensuuhunkaan. Mua houkuttelis Etelä-Suomi tai Ruotsi - mitä sitten tekemään, en vielä tiedä. Mutta oisin ainakin lähempänä perhettä ja ystäviä, mutta tarpeeks kaukana Itä-Suomesta! :--D Mun jano nähdä maailmaa on kasvanu entisestään.

Ja ette uskokaan, miten paljon odotan joulua! Sain liput 15. joulukuuta lähtevälle lennolle (Matskan synttäritki on sillo!) ja mun koko perhe tulee vastaan Hesan kentälle. Pakahdun jo valmiiks siitä onnen tunteesta ku saan halata kaikkia! Ja entäs ku nään mun rakkaat ystävät....... Huhhuh, en oo ikinä odottanu mitään näin palavasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Kuten jo That's who I am -postauksessa tuli ilmi, musiikki on mun pakokeino tästä maailmasta - niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Jos haluun velloo hetken siinä melankoliassa ja päästä sisälle siihen surulliseen oloon, Pariisin Kevät on aika tehokas. Toisaalta, kun elämä hymyilee, ja puhkun intoo ja energiaa, kuuntelen aina Karri Koiraa. Hassuu, miten musiikki voi imasta sisäänsä ja vaikuttaa niin vahvasti.

Tiistaimaista tiistaita ja lepposaa loppuviikkoa! 







14 kommenttia:

  1. Voihan muru!! Hirveesti asiaa, joten skypetettävä on pian, kuitenkin yritän tähän kommenttiin tiivistää mahd. paljon!
    Elikkäs; mie oon niin ylpee että oot tuonne lähteny, ja tiedän siut. Varmana ois ihana tulla kotiin, ja jos siitä oot varma, niin welcome home! MUTTA sie oot sellanen taistelijapersoona, että tiedän et selviit sielä vaikka pidemmäks ajaks jäisit. Kuitenki oot ollu siellä vasta kuukauden. Ja mieti, kuukaus siun elämästä? Ei järin pitkä aika :)
    Sitten tuohon jouluun. Tiedän tunteen ku pääset terminaalista ulos ja siellä on rakkaat odottamassa. Jos siis tuntuu rankalta, niin tukeudu tuohon ajatukseen!! Sen voimalla jaksaa paljon! Ja millos myö sovitaankaan se coffaritapaaminen, joko 16. päivä voidaan siut ellin kaa varastaa? ;D
    Ilmottele itesäs, kauhee ikävä on kyllä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana olet! Ja miehän taistelen niin pitkää, ku henkisesti vaan jaksan! Ja nähdäänki vaikka jo 16. päivä - en miekään jaksa oottaa montaa päivää teidän näkemistä!! <3 :--D

      Poista
  2. voi ei aloin melkein itkemään ku kirjotit tosta sit ku tuut tänne;,( :D voi että mieki niin ootan ku tuut!!! vaikka tän kiireen ja väsymyksen keskellä en ees tajuu et siihen on enää kaks kuukautta...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Elskanen!! En oikee ees osaa selittää, miten ootan sitä päivää....... KAKS KUUKAUTTA!!!!!!! Samalla niin pitkä ja lyhyt aika.

      Poista
  3. olevinaan kirjotin edelliseen postuakseen mut ilmeisesti jotenkin sähelsin sit sen lähettämisen ,,,
    mutta sitä halusin sanoa että siulla on niin hyvä asenne ja tuut varmasti pärjäämään tosi hyvin, tsemppiä kauheesti!
    tiiän että on rankkaa, nimimerkillä oli joku kamala viikko ja talutin koiraa ja itkin 7 iltana putkeen. funfunfuunn, ei ehkä se unelma jenkkivuosi mistä on haaveiltu mutta 11kk oli niin pitkä aika että siihen mahtu vaikka mitä.
    muutenkin kaikki vaihtarit & erasmukset yms sanoo että joulun jälkeen the good times vasta alkaakin :-) miun kohalla oli ainakin totta. koska syksyllä eli henkisesti vielä niin paljon suomessa eikä siellä paikan päällä. että jos helpottaa ajatella niin luultavasti sellanen "sort of feeling like home" yms muu hyvä fiilis on vasta tulossa.
    elikkä hirmusesti voimia! ja sellanen toivottavasti lohduttava ajatus että ei täällä suomessa paljoo tapahu, oikeesti. miulla oli sen vuoden jälkeen melkeimpä fiilis etten ois koskaan lähtenykkään. täällä ne rakkaat ihmiset on odottamassa uutta ja entistä ihanampaa amaa ;)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaaa, ei se varmaa sit tullu perille ku mitään en ainakaan oo saanu.... Mutta hyvä ku nyt onnistu! :-D
      Ja voi kiitos, vaikka välillä tuntuu, että osin välillä voinu asennoituu paremminkin. Mutta parhaani oon tehny ja yrittäny olla itelleni myös armollinen. Pitää nyt toivoo, että joulun jälkee alkais ne 'paremmat ajat' sitte. :-P Ihanaa, ku sulla on kokemusta ja ollu samanlaisia fiiliksiä - ja säki oot selvinny! :-)

      Huippuu ku laitoit kommenttia, piristi kyllä hirveesti! Tsemii sinnekki (sitä nimittäin varmasti tarviit tänä vuonna!) :-DD

      Poista
  4. Heippa Saksasta!

    Itse muutin kohta vuosi sitten Suomesta tänne ja koti-ikävä oli paikoin todella valtava. Mutta sekin helpottaa ajan myötä, vannon! :) Jos tahdot lukea ehkä vastaavia kokemuksia tai tuntemuksia, täällä olen kirjoitellut niitä, ihan täysin rehellisesti ja kaunistelematta:

    http://noretreatbaby.blogspot.com

    Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivotaan tosiaan, että se ikävä olo alkais tästä helpottaa! Mulla on tosissaa nitä päiviä, ku täällä on hyvä olla ja välillä se ikävä tuntuu ylipääsemöttömältä. Pitääpä käydä kurkkaamassa sunki blogi! :-)

      Kiitos tsempistä ja huippuu ku laitoit kommenttia!

      Poista
  5. Voihan! Sä oot tosi hienosti tsempannut jo yli kuukauden, muistan ku juteltiin sillon ensimmäisinä päivinä! Ja niinku totesit, joskus pitää koetella omia siipiään. Mä tiedän kans noi tunnevaihtelut! Ulkomailla kokee asioita niin eri tavalla :D Ja me nähdään jouluna!!!!!!! kyllä sä sinne asti jaksat, sillä suomalaisella sisukkuudella ja sitte mietit uudelleen jäätkö kevääksi Joensuuhun vai palaatko opiskelemaan. Äläkä stressaa liikaa noista opiskeluista, teet hommat puolitehoilla. Kukaan ei sua painosta mihinkään päätökseen, kaikki ratkaisut mitä päätät tehdä on oikeita! :)
    Tsemppiä ja oot muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana! Ja eteenpäin mennään, sano mummo lumessa! Siellä se joulu jo häämöttää........

      Poista
  6. Moikka!

    Ajattelin kans kommentoida tähän, koska olin itse pari vuotta sitten Amerikassa vaihdossa ja kävin silloin läpi ihan samoja tunteita kuin sä nyt. Alussa laskin päiviä vuoden loppuun ja odotin vaan näkeväni perheeni ja kaverini taas. Kuitenkin pikku hiljaa se ikävän tunne hiipui (just kevätpuoliskolla) ja aloin tuntea oloni jopa kotoisaksi siellä. Aika siis ehdottomasti auttaa, vannon sen! Mietittiin vuoden lopulla muiden vaihtareiden kanssa, et jos meillä olis ollu mahdollisuus jäädä sinne pitemmäksi aikaa niin oltais ehdottomasti jääty, koska toinen vuosi olis varmasti ollu jo paljon helpompi. Oon itsekin aika hiljainen ja ujo uusien ihmisten seurassa, mut selvisin kuitenkin vaihtarivuodesta ja aion kans hakea ens syksyks Aberdeeniin. Tsemppiä siis sullekin! Jos mä pystyin siihen, niin varmasti säkin pystyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Joo, tosiaan lasken tosiaan tällä hetkellä päiviä ja viikkoja (melkeinpä tunteja) siihen päivään ku palaan Suomeen. Mieliala sen suhteen, jäisinkö tänne vai en, vaihtelee päivittäin. Mun kuitenkin ois tehtävä päätös vähän joulun jälkeen, että ehtisin lukee pääsykokeisiin Suomeen, jos tänne en kuitenkaan päättäisi jäädä. Ja 4 vuotta on tosi pitkä aika. Mutta otan päivän kerrallaan ja katon mitä tapahtuu! :-)

      Paljon tsemppii hakuprosessiin (mitä muuten ajattelit hakee?)! Ja huippuu ku laitoit kommenttia!! Ihanaa syksyy sulle! :-)

      Poista
  7. Moi taas!

    Ajattelin, että toi economics vois ehkä olla mun juttu ku sen sais sit Suomessa rinnastettuuks kauppakorkean tutkintoon. En kyl yhtään ymmärrä miten noi pää- ja sivuaineet toimii, pitääks mun siis valita sen lisäks joitain ylimääräsiäkin aineita? Vai tuleeks ne kaikki silt samalta alueelta? Huomasin, että sul ainakin on ranskaa ni olis kiva, jos saisin itsekin luettuuks siel vähän espanjaa sun muuta. :)

    Muistan hyvin, miten vaikeeta siel Amerikassa oli alkuun ja noi sun tunteet kuulostaa niin tutuilta! Kannattaa kyl oikeesti tehdäki just noin, että ottaa vaan päivän kerrallaan eikä stressaa turhaan tulevasta. Se voi kyl olla välil aika vaikeeta, pakko myöntää. Mun ikävä ainaki alkoi helpottaa siinä vaiheessa ku aloin tutustua ihmisiin paremmin. Alkuun oli ihan hirveetä ku olin koko ajan vaan yksin, mut sit ku löysin mun tyyppisiä ihmisiä ni fiilikset muuttui täysin. Sul on onneks viel muutama kuukausi aikaa ennen ku joudut tekemään sen päätöksen, haluuks jäädä vai et, ni voihan olla et joulu-tammikuus näet asiat jo ihan eri tavalla. Mut tietenkin teet just niin kun susta tuntuu parhaalta. Enhän mä voi tällasena ulkopuolisena ihmisenä kertoo sulle, mitä sun pitäis tehdä. :D Joka tapauksessa ihanaa syksyy sullekin ja kaikkee hyvää tulevaisuuteen, törmätään me sit Aberdeenissa tai ei! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morjenss!

      Economics onki suosittu täällä! Ykkösvuonna noitten kurssejen kanssa on aika vapaat kädet ja niitä saa ottaa myös oman kiinnostuksen mukaan, kunha suorittaa ne kurssit, joita opiskelee. Mutta monella on täällä economicsin kaverina esim. management studies - onha siitä hyötyy, jos ottaa kursseja, jotka jollain tapaa tukee omaa pääainetta. Ja kieliä löytyy täältä vaikka minkälaisia, arabiasta mandariinikiinaan.... :--D

      Ja niinpä, sitä ei tiedä mitkä fiilikset on joulun jälkeen - jos vaikka ikävöinkin tänne, eihän sitä koskaan tiedä! Mut onneks tässä on aikaa kuunnella itteensä ja tehdä sitten päätökset. Ja kun kaveripiiri ympärillä on kasvanut, tuntuu täällä heti kotoisammalta. Se on aina mukavaa, ku joku on kokenut saman ja ymmärtää! :--)

      Jos joskus huviksee halut selailla erilaisii kursseja, joita täällä voi opiskella niin täältäpä löytyy: http://www.abdn.ac.uk/registry/courses/
      Noi on tälle vuodelle, mutta varmaan kurssilistat aikalailla pysyy samanlaisina!

      Kiva ku laittelit taas viestii! Onnee ja voimia hakuprosessiin!! :--D

      Poista

Ihanaa, kun jaksoit heittää kommenttia!