Moi, eksyin sattumalta tänne blogiin ja on aivan pakko laittaa kommenttia, kun sun tilanne tuntuu niin tutulta. Lähdin ite kanssa just 19 vuotta täyttäneenä töihin Englantiin. Olin kurkkuani myöten täynnä pientä kotipaikkakuntaani Tampereen kupeessa ja oli pakko päästä pois. Mulla onneks oli mun paras kaveri mukana, mikä autto paljon tilannetta, mutta silti tulin 6 kk päästä kotiin, sillä kaipasin niin paljon tuttuja kuvioita ja ihmisiä. Kuukauden päästä olin kuitenkin taas aivan kurkkuani myöten täynnä Suomea ja kaipasin takasin Englantiin. :D
Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että ehkä se muutto ja uudet ympyrät ja uus maa oli vaan liikaa liian pian. Kun ei koskaan ollu asunu erillään porukoista tai pitempää aikaa pois Suomesta. Sit kuitenkin huomas, että kotona kaikki ei ollukaan niin hohdokasta ja ihanaa kuin mitä oli muistellu, kaikki kulkee samaa rataa vuodesta toiseen.
Vaikka ulkomailla olo tuntuu hirveen haastavalta aina englannin puhumisesta alkaen, niin se on silti just sitä tärkeetä itsensä haastamista ja ne onnistumisen tunteet ihan mielettömiä, niinkuin varmasti tiedät! Tärkeintä poissa kotoa ollessa on varmaan pitää huolta siitä omasta juurtumisesta ja viihtyvyydestä uudessa paikassa. Ja sen paikan kaverit, oli ne sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia. Kannattaa muistaa, että asiat Suomessa on samanlaisia mitä ne on koko elämän ajan olleet, niistä muistaa vaan hohdokkaampina ja ne näkee vähän eri valossa kuin ennen. Mutta eihän Suomikaan mikään huono paikka ole, päinvastoin. Koti on aina koti :)
Moikka!! Voi, ku kuulostaa niin tutulta! Oon tosiaan tässä huomannu, ettei se elämä täällä ookaa älyttömän upean mahtavaa, ku se jotenki Skotlannissa ollessa mun päässä oli muotoutunu. Ja oon kanssa vähän kaipaillu niitä tiettyjä juttuja Aberdeenista, mutta......
Jotenki tuntuu, että oman elämän rakentaminen täällä Suomessa ois paljo helpompaa. Ja toisaalta, huomasin täällä porukoilla ollessani, että viihtyisin paremmin omillani. Olin jo juurtunut niin hyvin siihen itsenäiseen elämään, että aloin ikävöimään sitä ihan kunnolla!
Mikä ois sit täydellistä: saada se opiskelupaikka täältä Suomesta jostai isommasta kaupungista ja muuttaa johonki söpöön yksiöön, johon voin alkaa juurtua. Elämä tuolla Skotlannissa tuntuu niin pintapuoliselta ja väliaikaiselta? Mutta silti tuun varmasti elämäni varrella viettämään vielä elinvuosiani ulkomailla - tykkään sitä kovasti, mutta ehkä tällä hetkellä kuuluisin lähemmäks perhettä ja muita tärkeitä ihmisiä....
Ihan mahtavaa, että laitoit kommenttia!! Huippuu, että jaoit kokemuksia - tuntu niiiin tutulta!! :)
Epäilemättä Suomessa opiskelu ja asuminen oliskin helpompaa ja mikäli päädyt hakeen tänne opiskeleen, niin pääseehän ulkomaille aina vaihtoon vaikka lukuvuodeks, sitten kun Suomi alkaa kyllästyttää. Opiskelen ite kolmatta vuotta Jyväskylässä ja olin viime vuoden vaihdossa Pohjois-Irlannissa, se vaihto oli ihan parasta aikaa! Mut syksyks oon hakemassa maisteriopintoihin britteihin, myös Aberdeenin yliopistoon! Siks mielenkiinnolla oonkin lueskellut tätä blogia :) Tuntuu erittäin vahvasti siltä, että Suomea on nähty tarpeeks nyt tältä erää...
Mutta kun palaat Skotlantiin ja mietit mitä teet, niin jos mahdollista, koita odotella pari viikkoa ennen kuin teet päätöstä suuntaan tai toiseen. Monilla menee aina se pari viikkoa totutella uuteen ympäristöön ja ikävä kotiin saattaa olla kovakin. Mutta helpottaa varmasti sen jälkeen kun muistaa taas ne hyvät puolet siellä toisessa paikassa. Tsemppiä opiskeluihin ja kevääseen, mihin vaihtoehtoon tulevaisuuden suhteen sitten päädytkin. Jään seurailemaan blogia :)
Niinpä - tuo vaihtohommeli onneks helpottaa kanssa siinä määrin, että pääsisin vielä joskus ulkomaille opiskelee, jos sitä tahtoisin. Ja vuos ois ehkä parempi ku tää neljä - tai jopa viis. Ja mahtavaa, että haet opiskelee maisteriks ulkomailla, jos Suomi alkaa kyllästyttää. Ja maisteri ei oo ees nii pitkä ku kandi, nii sen kyllä varmasti voiskii opiskella uusissa ympyröissä!
Eilenyöllä saavuin tänne Skotlannin kamaralle ja olin heti valmis kääntyy jo takas. Mut kyl tässä pari viikkoo katellaan ja käyn tosiaa juttelee mun advisorin kanssa muistaki mahdollisuuksista. Saa sit nähdä mihin päädytää! :)
Moi, eksyin sattumalta tänne blogiin ja on aivan pakko laittaa kommenttia, kun sun tilanne tuntuu niin tutulta. Lähdin ite kanssa just 19 vuotta täyttäneenä töihin Englantiin. Olin kurkkuani myöten täynnä pientä kotipaikkakuntaani Tampereen kupeessa ja oli pakko päästä pois. Mulla onneks oli mun paras kaveri mukana, mikä autto paljon tilannetta, mutta silti tulin 6 kk päästä kotiin, sillä kaipasin niin paljon tuttuja kuvioita ja ihmisiä. Kuukauden päästä olin kuitenkin taas aivan kurkkuani myöten täynnä Suomea ja kaipasin takasin Englantiin. :D
VastaaPoistaNäin jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että ehkä se muutto ja uudet ympyrät ja uus maa oli vaan liikaa liian pian. Kun ei koskaan ollu asunu erillään porukoista tai pitempää aikaa pois Suomesta. Sit kuitenkin huomas, että kotona kaikki ei ollukaan niin hohdokasta ja ihanaa kuin mitä oli muistellu, kaikki kulkee samaa rataa vuodesta toiseen.
Vaikka ulkomailla olo tuntuu hirveen haastavalta aina englannin puhumisesta alkaen, niin se on silti just sitä tärkeetä itsensä haastamista ja ne onnistumisen tunteet ihan mielettömiä, niinkuin varmasti tiedät! Tärkeintä poissa kotoa ollessa on varmaan pitää huolta siitä omasta juurtumisesta ja viihtyvyydestä uudessa paikassa. Ja sen paikan kaverit, oli ne sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia. Kannattaa muistaa, että asiat Suomessa on samanlaisia mitä ne on koko elämän ajan olleet, niistä muistaa vaan hohdokkaampina ja ne näkee vähän eri valossa kuin ennen. Mutta eihän Suomikaan mikään huono paikka ole, päinvastoin. Koti on aina koti :)
Moikka!!
PoistaVoi, ku kuulostaa niin tutulta! Oon tosiaan tässä huomannu, ettei se elämä täällä ookaa älyttömän upean mahtavaa, ku se jotenki Skotlannissa ollessa mun päässä oli muotoutunu. Ja oon kanssa vähän kaipaillu niitä tiettyjä juttuja Aberdeenista, mutta......
Jotenki tuntuu, että oman elämän rakentaminen täällä Suomessa ois paljo helpompaa. Ja toisaalta, huomasin täällä porukoilla ollessani, että viihtyisin paremmin omillani. Olin jo juurtunut niin hyvin siihen itsenäiseen elämään, että aloin ikävöimään sitä ihan kunnolla!
Mikä ois sit täydellistä: saada se opiskelupaikka täältä Suomesta jostai isommasta kaupungista ja muuttaa johonki söpöön yksiöön, johon voin alkaa juurtua. Elämä tuolla Skotlannissa tuntuu niin pintapuoliselta ja väliaikaiselta? Mutta silti tuun varmasti elämäni varrella viettämään vielä elinvuosiani ulkomailla - tykkään sitä kovasti, mutta ehkä tällä hetkellä kuuluisin lähemmäks perhettä ja muita tärkeitä ihmisiä....
Ihan mahtavaa, että laitoit kommenttia!! Huippuu, että jaoit kokemuksia - tuntu niiiin tutulta!! :)
Epäilemättä Suomessa opiskelu ja asuminen oliskin helpompaa ja mikäli päädyt hakeen tänne opiskeleen, niin pääseehän ulkomaille aina vaihtoon vaikka lukuvuodeks, sitten kun Suomi alkaa kyllästyttää. Opiskelen ite kolmatta vuotta Jyväskylässä ja olin viime vuoden vaihdossa Pohjois-Irlannissa, se vaihto oli ihan parasta aikaa! Mut syksyks oon hakemassa maisteriopintoihin britteihin, myös Aberdeenin yliopistoon! Siks mielenkiinnolla oonkin lueskellut tätä blogia :) Tuntuu erittäin vahvasti siltä, että Suomea on nähty tarpeeks nyt tältä erää...
PoistaMutta kun palaat Skotlantiin ja mietit mitä teet, niin jos mahdollista, koita odotella pari viikkoa ennen kuin teet päätöstä suuntaan tai toiseen. Monilla menee aina se pari viikkoa totutella uuteen ympäristöön ja ikävä kotiin saattaa olla kovakin. Mutta helpottaa varmasti sen jälkeen kun muistaa taas ne hyvät puolet siellä toisessa paikassa. Tsemppiä opiskeluihin ja kevääseen, mihin vaihtoehtoon tulevaisuuden suhteen sitten päädytkin. Jään seurailemaan blogia :)
Niinpä - tuo vaihtohommeli onneks helpottaa kanssa siinä määrin, että pääsisin vielä joskus ulkomaille opiskelee, jos sitä tahtoisin. Ja vuos ois ehkä parempi ku tää neljä - tai jopa viis.
PoistaJa mahtavaa, että haet opiskelee maisteriks ulkomailla, jos Suomi alkaa kyllästyttää. Ja maisteri ei oo ees nii pitkä ku kandi, nii sen kyllä varmasti voiskii opiskella uusissa ympyröissä!
Eilenyöllä saavuin tänne Skotlannin kamaralle ja olin heti valmis kääntyy jo takas. Mut kyl tässä pari viikkoo katellaan ja käyn tosiaa juttelee mun advisorin kanssa muistaki mahdollisuuksista. Saa sit nähdä mihin päädytää! :)