19 tuntia painajaista

Sunnuntai oli kyllä tosi rankka päivä. Lähdettiin ajelemaan iskän kanssa Pieksämäelle seiskan aikaan, josta hyppäsin junaan kohti Helsinkiä. Suoraan junasta rynnistin lentokenttäbussiin ja oikeelle portille. Mutta tietysti lento Lontooseen oli myöhässä lähes tunnin, koska tällä kertaa Heathrown riesana oli näkyvyyttä haittaava sumu.

Lentokoneessa realiteetit iski taas päin kasvoja. Olisin taas palaamassa siihen elämään, josta laskin päiviä päästäkseni pois. Olin taas herkillä. Myös Aberdeeniin lähtevä lento myöhästy tunnilla. Mieltä paino väsymys ja ikävä - stressitila nousi ja yritin saada itteni kasaan. Lentokoneessa istuin hiljaa ja mietin, että nyt jos tää lentokone tipahtaa, mullahan ei edes ilme värähdä.

Melkein 19 tunnin matkustamisen jälkeen pääsin perille. Vastassa oli onneksi iloinen porteri, joka ojensi huoneeni avaimet. Kävelin jälleen pesuaineelta haisevien käytävien läpi pieneen huoneeseen. Ja arvatkaa, mikä ylläri lavuaarissa odotti? Ei tullu mieleen sanoo It's good to be home.

Ensin kuvotti, mutta periaatteessa tuonhan voi tulkita symbolisesti.... Mutta kuitenkin, tervetuloa Wavelliin....

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille! Pusut.